Hyvyys

Ei hyvyys saavu huutaen;

se kulkee hiljaa kuiskaten.

Sen ääni on ääni kärsivän,

mi itkenyt meitä enemmän.

Sen silmässä on kuin onnettomuus,

mut kuitenkin usko ja toivo uus.

Hän tahtoo tarjota vähästään:

ne hänen on helmiä, päärlyjään.

Ne ottanet kuin avun taivahan:

ei lie hän laaksosta maailman.

Hän tulee raskaalla hetkelläs,

hän katsoa tahtoo silmähäs

ja kättäs painaa ja mennä pois

kuin kuiskaten: paremmin olla vois.

– Eino Leino-