Kun tyyni milloin oli pinta veen,
ma kuulin niin kuin soinnut kanteleen.
Kun myrsky sai, löi aallot rantoihin,
ma niitä pelkäsin ja rakastin.

:;: Sinne, sinne kaipaan ain,
missä kerran kehdon sain.
Pois täältä kaipaan kotiin Karjalaan. :;:

Laps olen köyhän, kauniin Karjalan,
vaan perinnön sain kaikkein kalleimman.
Sain laulun, soiton lahjan sydämeen,
en niitä vaihtais onneen maalliseen.

Kun kaipaus saa mielen murheiseen,
teen lauluun surullisen sävelen.
Kun ilon, riemun vuoro milloin saa,
se myöskin lauluissani kajahtaa.