Kiitän tästä elämästä

kauneudesta sen,

vaikka kaiken merkitystä

ymmärtää voi en.


Muistan ajat riemun, muistan,

kuinka rakastin,

muistan, kuinka suru saapui

raskain askelin.


Kiitän näistä käsistäni,

joilla työtä tein,

jaloistani, joilla astun

päivään jokaiseen.


Maljani on täysi. Olen

rikas, ihminen,

vaikka joka unelmaani

tavoittanut en.


Kaikkeni jo annoin. Jäi vain

ilo hiljainen,

elokuinen tähkä,

kypsyttämä tuulien.


Jumalani, sinulta sain

joka sirpaleen.

Pellollasi keinun,

vaivun lepoon suloiseen.


-Anna-Mari Kaskinen-