Meri kuutamolla
Minun mieleni on niin kummallinen kuin meri kuutamolla. En tahtois ma touhuun ihmisten ja en tahtoisi yksin olla. Minun mieleni on niin korkea kuin taivahan tähtivyöhyt, sen alle mahtuvi maailma ja yhdessä päivä ja yöhyt. Oi, äitini armas, kun eläisit, nyt itkisin helmassasi! Sinä anteheks antaen pyyhkisit pois kyynelet poskiltani. Oi, ihmiset, miksi on ilkeyttä ja veljesvainoa miksi, kun Luonut on Luojamme lempeä maan kaiken niin kaunihiksi? Miks ihmiset astutte allapäin, vaikk’ korkea taivas on yllä? Ylös silmänne luokaa ystäväin, niin mielenne yhtyy kyllä! En tahtois ma touhuun ihmisten ja en tahtoisi yksin olla. Minun mieleni on niin kummallinen kuin meri kuutamolla. - Eino Leino-