Miten kauniina muistan
ne toivon vuodet,
kun yhdessä vietetyt
harvat hetket
me liitimme sillaksi
päivästä päivään –
nyt kun siltaani
minusta sinuun
rakennan yksin.
Siltaako? siltaa –
ei: se on köynnös
joka minusta kasvaa
joka työntää vartta
joka tahtoo silmut
joka kiertää kärhet
ja tapaa tyhjän.
– Aale Tynni-
On hyvä näin: kesän ääniä ympärillä:
kumeaa kalliorumpua soittava meri,
naisten nauru ja autontorvien musiikki,
lintujen orkesteri.
On hyvä näin: soma paistatella päivää
aivot tyhjinä, ruumis raukeana.
Vaikkakin luomeni suljen, on silmien
luolassa
aurinko huikaisevana.
On hyvä näin: minä saatan taikurin käsin
hiekkaa merenhelminä siroitella,
jättiläiseks kasvaa – ja niellä pilviä
riemulla lapsellisella.
-Uuno Kailas –
Paljain jaloin
Hyvyys
Ei hyvyys saavu huutaen;
se kulkee hiljaa kuiskaten.
Sen ääni on ääni kärsivän,
mi itkenyt meitä enemmän.
Sen silmässä on kuin onnettomuus,
mut kuitenkin usko ja toivo uus.
Hän tahtoo tarjota vähästään:
ne hänen on helmiä, päärlyjään.
Ne ottanet kuin avun taivahan:
ei lie hän laaksosta maailman.
Hän tulee raskaalla hetkelläs,
hän katsoa tahtoo silmähäs
ja kättäs painaa ja mennä pois
kuin kuiskaten: paremmin olla vois.
– Eino Leino-
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi