Kiitän tästä elämästä
kauneudesta sen,
vaikka kaiken merkitystä
ymmärtää voi en.
Muistan ajat riemun, muistan,
kuinka rakastin,
muistan, kuinka suru saapui
raskain askelin.
Kiitän näistä käsistäni,
joilla työtä tein,
jaloistani, joilla astun
päivään jokaiseen.
Maljani on täysi. Olen
rikas, ihminen,
vaikka joka unelmaani
tavoittanut en.
Kaikkeni jo annoin. Jäi vain
ilo hiljainen,
elokuinen tähkä,
kypsyttämä tuulien.
Jumalani, sinulta sain
joka sirpaleen.
Pellollasi keinun,
vaivun lepoon suloiseen.
-Anna-Mari Kaskinen-
