Ilo kuin auringonsäde pilvien raosta
monien harmaiden päivien jälkeen,
ilo kuin räystäsvesien laulu
pitkien talvipakkasten jälkeen,
ilo kuin muuttolinnun hullaantunut lento
tulvaniittyjen yllä,
ilo kuin tuulen leikki hiirenkorvakoivikoissa,
ilo kuin ystävän askeleet porraspuulla
pitkän ikävän jälkeen.
Ehjä, kirkas, puhdas ilo.
Odottamatta ja ilman aihetta!
Mistä tämä lahja
kun olin jo ehtinyt unohtaa
että se on olemassa?
Jaksan taas taivaltaa
velvollisuuksien takkuisessa viidakossa
tämän lahjan kanssa.
Pitkään. Kevyemmin.
– Maaria Leinonen-
