Miten kauniina muistan
ne toivon vuodet,
kun yhdessä vietetyt
harvat hetket
me liitimme sillaksi
päivästä päivään –
nyt kun siltaani
minusta sinuun
rakennan yksin.
Siltaako? siltaa –
ei: se on köynnös
joka minusta kasvaa
joka työntää vartta
joka tahtoo silmut
joka kiertää kärhet
ja tapaa tyhjän.

– Aale Tynni-