Eräänä yönä näin unta,

että kuljin merenrannalla Herran kanssa.

Taivaalla välkähteli kuvia elämästäni.

Huomasin, että niissä kaikissa oli jalanjälkiä hiekassa.

Joskus jälkiä oli kahdet joskus vain yhdet.

Elämäni vaikeissa kohdissa näin vain yhdet jalanjäljet,

ja sanoin: Herra, sinä lupasit kulkea aina kanssani.

Mikset sinä ollut rinnallani, kun tarvitsin sinua kipeimmin.?”

Herra vastasi:

“Niissä kohdissa, joissa olet nähnyt vain yhdet jalanjäljet, lapseni, minä kannoin sinua.”

Ihminen on kuin meren pinnalla ajelehtiva vaahto.

Kun tuuli puhaltaa, se katoaa niin kuin sitä ei koskaan olisi ollut.

Näin kuolema puhaltaa pois elämämme.

-Kahlil Gibran-

Paina hiiren keskipainiketta:

http://www.youtube.com/watch?v=aQXV2v3Ixo0&feature=related