Mä nurmella uinun


Mä uinun nuorella nurmella,
Ja taivas siintävä ylläni päilyy.
Ja lintuset ilmassa leikkiä lyö,
Ja puiden lehdet ne hiljaa häilyy,
Ja tuoksua,. nuoruutta täys on maa, –
Oi, Suomeni suvea hurmaavaa!

Mä uinun nuorella nurmella,
Ja eessäni Kianta kirkasna hohtaa,
Ja laulu rastasten, peippojen
Mun korvaini kalvoa hurmaten kohtaa.
Ja laulua, tuoksua täys on maa, –
Oi, Suomeni suvea hurmaavaa!

Mä uinun nuorella nurmella
Ja hengitän tuoksua, hengitän syvään,
Ja katselen luontohon lumoovaan,
Kuin äitihin hellään, lempeään, hyvään.
Ja mieleeni tuo tuhat aatosta saa, –
Oi, Suomeni suvea hurmaavaa!

Oi, Suomeni suvea hurmaavaa!
Oi, ihanaa maata, mi meille on suotu!
Sua täytyvi lempiä, rakastaa
Joka ainoan, jolle vain lie sydän luotu!
Sua täytyy, oi, kaunehin, kallein maa,
Joka rinnan leimuten rakastaa!


-Niilo Mantere. Elämän poluilla.-