Meri kuutamolla

Minun mieleni on niin kummallinen
 kuin meri kuutamolla.
 En tahtois ma touhuun ihmisten
 ja en tahtoisi yksin olla.
 
Minun mieleni on niin korkea
 kuin taivahan tähtivyöhyt,
 sen alle mahtuvi maailma
 ja yhdessä päivä ja yöhyt.
 
Oi, äitini armas, kun eläisit,
 nyt itkisin helmassasi!
 Sinä anteheks antaen pyyhkisit
 pois kyynelet poskiltani.
 
Oi, ihmiset, miksi on ilkeyttä
 ja veljesvainoa miksi,
 kun Luonut on Luojamme lempeä
 maan kaiken niin kaunihiksi?
 
Miks ihmiset astutte allapäin,
 vaikk’ korkea taivas on yllä?
 Ylös silmänne luokaa ystäväin,
 niin mielenne yhtyy kyllä!
 
En tahtois ma touhuun ihmisten
 ja en tahtoisi yksin olla.
 Minun mieleni on niin kummallinen
 kuin meri kuutamolla.
 - Eino Leino-